Joulunviettoa

Joulu tuntui tulevan tänä vuonna tosi nopeasti ja nopeasti se tuntuu menevänkin. Kaupasta löytyi pieni ja kohtuuhintainen muovikuusi, jonka koristelimme koristeilla. Koristeita löytyi kaupasta ihan kiitettävästi, sillä paikalliset koristelevat uutena vuotena vähän samaan tapaan kuin me jouluna. Täällä vasta tajusin, ettei joulunvietto olekaan mikään itsestäänselvyys!



















Kuten kuvasta näkyy, niin joulupaketteja on tullut paljon! On siinä pitänyt kiirettä paikallisessa postitoimistossa näin joulun alla... mekin olemme siellä ahkerasti vierailleet. Kiitos kaikille pakettien ja joulukorttien lähettäjille! Sydäntä lämmittää kun niin monet ovat muistaneet meitä, jopa meille tuntemattomat ihmiset.



















Kaikki meille saapuneet joulukortit on ripustettu narulle ja ovenpieleen. Kortteja on tullut paljon! Seinällä on myös taidokas kangastyö, joka kertoo jouluyön tapahtumista. Vietimme aattoa kotonamme täällä olevien suomalaisten ja kielikouluopettajamme kanssa. Kinkkua ei joulupöydässämme ollut, mutta muita jouluherkkuja kyllä: kanaa, perunoita, lanttu-ja perunalaatikkoa sekä jälkiruoaksi hedelmäsalaattia ja joulupipareita. (Huomenna on tarkoitus syödä joulupuuroa sekametelisopan kera.) Ruoan jälkeen oli lahjojen vuoro ja arvaatte varmaan millainen vilske kävi kun Tuomo ja Antti aukoivat pakettejaan... emmekä me muutkaan jääneet ilman.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Shakkikerhossa

Shakki on täällä suosittu laji ja sitä osaavat pelata todella monet täällä. Sain tässä joku aika sitten mahdollisuuden vierailla täkäläisessä shakkikerhossa ja pelasin siellä kaksi jännittävää ja tiukkaa peliä vastuksen ollessa kova. Shakki on siitä hyvä laji, että sen pelaamiseen ei tarvita kielitaitoa! Riittää kun tietää miten nappulat siirtyvät ja ne puhuvat sitten puolestasi. Peli pelataan hiljaisuuden vallitessa - mitä nyt välillä voi tokaista "schack" tai " mat" :)














Pari viikkoa sitten täällä alkoi kaikille avoin shakkikerho, jossa toimin kerhonpitäjänä (terveisiä vaan Jussille kotoSuomeen!). Alkuun ei ollut varmaa, tulisiko paikalle ketään, mutta ilokseni olen saanut todeta, että kerhossa on käynyt ihan mukavasti väkeä 7-8 henkeä (kaikki laudat ja nappulat käytössä). Opeta siinä sitten shakkia mongoliksi 3 kuukauden kielitaidolla! Helpommin sanottu kuin tehty, onneksi olen saanut vähän apua yhdeltä vanhemmalta kerholaiselta ja lapset ovat nopeita oppimaan. Suurin yllätys on ollut kuitenkin se, että suurin osa kerholaisista on tyttöjä! Suomessa shakki on harvinainen laji ja sen harrastajista suurin osa on miehiä. Toivottavasti kerholaisia näkyy vielä joulutauon jälkeenkin...

Itsenäisyyspäivän viettoa

Tältä se siis tuntuu - viettää itsenäisyyspäivää ulkosuomalaisena! Suomi ja suomalaisuus ovat tärkeä osa omaa identiteettiä, mikä tuntuu vain korostuvan täällä vieraalla maalla kaukana. Täällähän kokee olevansa täysin muukalainen - on kiva ajatella että maailmassa on edes yksi paikka, jota voi kutsua isänmaaksi ja jonne voi kuvitella joskus palaavansa.




















Tässä on piirustus, jonka Jaana piirsi ja Tuomo väritti itsenäisyyspäiväksi. Kuva esittää sinistä hirsitaloamme kotipuolessa (lipputankoa meillä ei vielä ole). Pihalla näkyy monenmoisia suomalaisia eläimiä.















Vietimme itsenäisyyspäivän juhlaa yhdessä täällä olevien muiden suomalaisten kanssa. Lauloimme yhdessä Maamme -laulun ja söimme perussuomalaista ruokaa: lihapullia ja perunamuussia, rosollin ja sillin kera. Tulitikkuja piti ensin käydä lainaamassa naapurista, ennen kuin saimme itsenäisyyspäivän kynttilät syttymään. Jälkiruoaksi Jaana oli valmistanut kuvassa näkyvät herkulliset leivokset. Kuuntelimme suomalaista klassista musiikkia ja loppuillasta laulettiin monia lauluja poikien mennessä jo nukkumaan.

Kielen kangertelua

Yllä kuva kotikaupunkimme keskustasta. Keskellä voitte ehkä nähdä punakattoisen talon - se on meidän kotitalomme. Haaveenani on kiivetä taustalla olevalle vuorelle! Poikien opettaja on lupautunut lähtemään vuorenvalloitukselle kanssani...mutta täytynee odotella vähän lämpimämpiä ja tuulettomampia päiviä :).

Ajattelin kertoilla vähän tästä mongolian kielestä jotakin. En vielä paljoakaan tiedä, mutta jotakin. (pahoittelen jo tässä vaiheessa keikkea kielenhuoltoa tarvitsevia lauseitani, niitä riittänee!) Nyt on kieliopintoja reilu 2kk takana ja sanavarasto alkaa pikku hiljaa karttumaan. Aluksi kaikki sanat ja kielioppi kuulostivat samalta, mutta nyt vihdoinkin alkaa tajuamaan joitakin eroavaisuuksia. Eilen kirjoitin sellaisen lauseen, jossa oli kahdessa sanassa lähes kaikki vaikeimmat kirjaimet. Nauroimmekin opettajamme kanssa, että jos sen lauseen opimme ääntämän oikein, niin hyvää tulee! No mutta kielestä jotakin.

Kirjaimet ovat kuten venäjässä. Koulussa opetetaan myös vanhemmille oppilaille vanhempaa kirjoitusta, jota minä hinkuaisin oppia! Se onkin jo sitten huomattavasti haastavampaa, ainakin näin ummikkona ajateltuna. Vanha kirjoitustyyli kuitenkin vaikuttaa joidenkin sanojen lausumiseen. Esimerkiksi joskus on kirjoittu a, mutta lausutaan i (ja ehkä toisinpäinkin?), lausuminen johtuu vanhan kirjoitustyylin kirjoitustavasta, jossa kirjain on kirjoitettuna äännetyllä tavalla. Mongoliassa ensimmäinen vokaali lausutaan vahvana, mutta yleisesti muut vokaalit lausutaan pehmeästi tai lähes olemattomasti. Sijamuotoja löytyy kuten suomessakin ja erilaisia päätteitä laitetaan sanojen perään. Suomen ja mongolian samankaltaisuudet päätteiden kanssa on ollut helpottavaa opiskelussa... kunpa vielä oppisi muistamaan ne!

Sanajärjestys on erilainen kuin suomessa. Yleisesti se on tämä: Subj. + aika + obj. + verbi. Esimerkiksi Minä eilen boozeja söin. Kun mennään pidempiin lauseisiin, niin toki tulee kaikenlaisia juttuja mukaan ja joskus jotkut vaihtavat paikkaa jne... mutta tuo yksinkertaisuudessaan. Kysymyslauseita voi muodostaa ainakin kahdella tavalla. On kysymyssana+lauseen loppuun BE?/VE? sekä ilman kysymyssanaa olevat kysymyslauseet, johon laitetaan loppuun OO?/UU?/JOO?/JUU?. Jälkimmäinen muistuttanee suomen -ko?/-kö? päätteisiä kysymyslauseita.

Tässä lyhyt katsaus kieleen. Ääntämisestä ehkä toiste, kun itse olen vähän paremmin päässyt jyvälle asiasta :)



Kuvassa kaksi jakki jäällä, juomapaikalla. Seurasimme niiden toimia ja ihmettelimme kuinka ne osasivat nojautua toisiinsa liukkaalla kävellessään!

Pakkanen kolkuttelee kovaa kyytiä lähelle kahtakymmentä ja luvassa joidenkin ennusteiden mukaan vielä kylmempää. Voisikohan sanoa, että syksy on kääntänyt selkänsä ja talvi alkanut? Ainakin pakkaspäiviä on ollut ja tulee ilmeisesti olemaan. Lunta täällä ei ole kuin hitusia siellä täällä.

Leikkikentällä

Leikkikenttiä on täällä aika vähän ja ne ovat usein täynnä lasinsirpaleita. Mutta ihme kyllä, siihenkin tuntuu tottuvan. Hiekkalaatikoita täällä ei näe, mutta liukumäki ja rekkitanko löytyvät meidänkin kodin lähellä sijaitsevalta leikkikentältä.














Tässä Tuomo ja Antti pelaavat jalkapalloa kotimme lähellä olevalla leikkikentällä naapuritalon pojan kanssa. On ollut suuri ilo ja kiitoksen aihe, että Tuomo ja Antti ovat saaneet uuden leikkikaverin. Leikit tuntuvat sujuvan hyvin ilman yhteistä kieltäkin ja piirustuksia on vaihdettu puolin ja toisin. Joskus mukaan tulee pelaamaan muitakin naapuritalojen lapsia. Iskäkin pääsee peliin mukaan...

Pullaa ostaessa voi yllättyä...

Hei tuossa on jotain tuttua... missäköhän olen tuon aikaisemmin nähnyt? Mitä - ei voi olla totta!















Uskomatonta, mutta totta silmäni näkevät! Ei tulisi ekana mieleen, että täällä tuhansien kilometrien päässä kotoSuomesta näkisi oman kotipitäjän (lappeenrantalaisen) yrityksen "tuotteita". Pullat pussin sisässä ovat täkäläisen leipomon, mutta pussi lienee aito etelä-karjalainen!

Paikallista kalakauppaa

Täällä syödään kalaa aika vähän, vaikka kyllä täällä kalaisia jokia on. Emme ole nähneet kaupoissa kalaa myytävän. Yllätys oli siis sitäkin suurempi, kun otiovellemme alkoi ilmestyä tuntematon mies, joka osoittautui kalastajaksi, joka kauppasi kalastamiaan kaloja. Ystävämme oli ilmeisesti kertonut hänelle, että tykkäämme kalasta. Kalat ovat olleet isoja lohensukulaisia (nimeltään Lenok) ja takuulla tuoreita! Niinpä käymme kauppaa kotimme eteisen lattialla ja niin tuote ja raha vaihtavat omistajaa. Sitten ei muuta kuin äkkiä perkaushommiin ja kala uuniin kypsymään...















Viimekertanen vonkale oli näin pieni (alle kilon), mutta yleensä ostamme kalat ovat olleet 1-2 kg. Kalan maustaminen on vielä hakusessa, olemme kokeilleet suolaa ja mustapippuria - vinkkejä otetaan kernaasti vastaan!

Antin 6v. synttärit

Antin 6v. synttäreitä vietettiin kuun alussa. Vieraitakin tuli ihan kivasti. Jaana leipoi tapansa mukaan herkkullisen synttärikakun. Antti oli tällä kertaa toivonut kuvaksi LEGO-ukkoa.




















Tässä kuva Antin synttärikakusta.

Jo joutui talvi tänne...

Kuten kuvista näkyy, niin talvi tuli tänne yhdessä hujauksessa. Eilen oli vielä syksyistä.














Maa ja vuoret peittyivät lumeen lämpötilan ollessa nollan vaiheilla. Lunta satoi ihan mukavasti. Tällä seudulla talvi on kuulemma yleensä vähäluminen.















Tässä kaupungin pääkatu puettuna talviasuun. Takana häämöttää vuori lumen peitossa.















On ihme, miten eläimet voivat selviytyä talven kovista pakkasista ja löytää ruokansa lumen alta. Tässä pitkäkarvainen lehmä etsimässä heinätukkoja.

Sittemmin melkein kaikki lumet sulivat pois. Sää on kuitenkin pysytellyt viileänä, yöllä on pakkasta miltei -10 astetta.

Paikallinen Telecom

Tämä juttu on kirjoitettu erityisesti työkavereita ajatellen (terveisiä vaan kaikille kolleegoille!), mutta myös kaikille muillekin telecomista kiinnostuneille.

Täällä maaseudullakin toimii kännykät ja Internet-yhteys on saatavilla (ainakin näin kaupungin läheisyydessä).














Tässä paikallista telecom-mainontaa. Tuntuu, että täällä on miltei jokaisella kännykkä ja viimeisintä laatua vieläpä! Niinpä Nokian kotimaasta tulevalle tämä kaikki tuntuu aika kotoisalta. Puhuminen on aika kallista, mutta tekstiviestit halpoja.














Internet-laajakaistayhteytemme on toteutettu ADSL-tekniikalla puhelinjohtoja pitkin. Arvatkaa muuten mikä oli ADSL-yhteyden toimitusaika täällä? Kotomaassa tässä olisi helposti voinut vierähtää muutama kuukausi, mutta ei täällä. Yhdessä vuorokaudessa tuli! Ja minä kun olin varautunut vähän muuhun... :)



















Tässä 128 kbit/s laajakaistamme, jolla Skype toimii hyvin jopa videoyhteydellä. Nopeampiakin nopeuksia saa, mutta ne ovat aika kalliita. Jos ei lataile isoja paketteja netistä, niin ko. nopeus riittää vallan hyvin. Harvat nettikatkotkin ovat toistaiseksi olleet lyhyitä.

Retkeilyä

Sairastelumme lomassa olemme pääseet jälleen upeisiin maisemiin retkille. Laitan tähän muutamia kuvia niistä - Tervetuloa ihastelemaan luonnon kauneutta ja erilaisuutta!

Tässä näkymää kohti Zavhania.

Jokilaaksot ovat kauniita retkikohteita. Vesi on kirkasta ja usein joet ovat laaksoissa, jossa on helppo kävellä.


Usein laaksoissa ja vuorilla näkee vuohia, lampaita, hevosia sekä jakkeja laitumella. Laumassa voi olla satoja yksilöitä, varsinkin vuohia ja lampaita.

Kyseistä hevoslaumaa paimensi kahdeksannella luokalla oleva poika, joka ohjasi hämmästyttävällä tavalla hevoset haluamaansa suuntaan. Myöhemmin pikkuveli paimensi laumaa yhtä ketterästi, hevosen selässä laukaten ja laulellen!

Toisella retkellä reitillemme osui jakkisakki (vai onko vain pitkäkarvainen nauta?) tukkien kulkureittimme solasta ylös. Kohta kuvan ottamisen jälkeen kaksi jakkia (?) juoksi viereisen joen yli hurjaa kyytiä kohti solaa. Onneksi ehdimme pois alta läheisen kiven turviin!

Kohtaaminen! Kumpi pelkää enemmän?

Toinen kohtaaminen - vähän pienemmän ötökän kanssa...

Kiitos retkiseurasta! Nyt on aika käydä kielikoulu vielä tämän viikon ennen varsinaista lomaa. Toivomme kovasti pysyvämme terveenä, jos pääsisimme jälleen ihastelemaan kaunista luontoa. Tällä hetkellä ulos katsoessamme näemme vastakkaisella rinteellä tulenlieskat, onkohan tulipalo? Voi kurja... Onneksi taisivat saada tulen sammumaan : )

Kaupunki jossa asumme

Tässä joitakin valokuvia uudesta kotikaupungistamme.















Tässä pääkatu, jonka varrella kotimme sijaitsee (oikealla melkein kadun päässä). Taustalla näkyy yksi vuorista, jotka ympäröivät kaupunkia miltei joka puolelta.















Kotimme vastapäätä on kaupungintalo (pääkadun varrella sekin). Sen edessä on iso aukio.















Kaupungintalon aukiolta avautuva maisema etelään päin.















Kotimme lähellä on myös puisto, jonka takamaastossa on puro jossa Antti ja Tuomo tykkäävät uittaa kaarnaveneitä. Puistossa saattaa joskus nähdä lehmiä, jakkihärkiä yms.















Roskahuolto pelaa täällä hyvin. Possut ja villikoiratkin saavat oman osansa.















Kaupungin laitamilla on paljon pientaloasutusta. Sinne ei tule lainkaan vettä eikä lämmitystä. Vesi pitää hakea vesipisteestä tai läheisestä purosta. Talot lämmitetään ilmeisesti puulla, lannalla tai kivihiilellä (jota käytetään myös keskuslämmityksessä).















Loistavat retkeilymaastot ovat käden ulottuvilla vain pienen kävelymatkan päässä.

Uusi kotimme

Tältä näyttää uusi kotimme kuvien muodossa...















Asumme vaaleanpunaisessa kolmikerroksisessa kerrostalossa. Se sijaitsee aivan pääkadun varressa ja siitä on lyhyt matka kaikkialle. Ikkunamme ovat toisessa kerroksessa aivan kolmen lehtikuusen takana (kaksi ensimmäistä ikkunaa oikealta). Merkillistä, että keskimmäinen lehtikuusi on vielä vihreänä.















Tältä talomme näyttää sisäpihan puolelta (ikkunat toisessa kerroksessa, toinen ja kolmas vasemmalta). Alhaalla sininen rappukäytävän ovi, josta mennään sisään.




















Tältä näyttää rappukäytävässä. Ei ehkä ihan sitä mihin ollaan Suomessa totuttu, mutta ihan ok.




















Tässä on kotiovemme. Tervetuloa peremmälle!















Tässä on olohuoneemme. Kalusteet ovat työnantajan. Lattialta revittiin kokolattiamatto pois ja laitettiin muovinen laminaattimatto tilalle. Asuntomme on ollut toistaiseksi lämmin, vaikka keskuslämmitys ei ole vielä kytketty päälle. Syy tähän on mm. se, että aurinko paistaa asuintaloomme koko päivän lämmittäen sitä.















Tässä on keittiömme. Kalusteisiin kuuluu jääkaappi ja sähköhella kuten Suomessa sekä mikroaaltouuni. Vesipisteestä ei tule kuin kylmää vettä. Ruoanlaittoa varten vesi lämpiää kätevästi vedenkeittimellä. Hanassa on kiinni vedensuodatin.















Tässä on makuuhuoneemme (vielä muuton jäljiltä, nurkassa näkyy pari rahtitynnyriä). Rikkimenneet ikkunatkin on saatu korjattua ja ikkunat tilkitty talvea ja kevään hiekkamyrskyjä varten.















Tältä näyttää poikien huoneessa. Antin sänky ja leluja.















Tuomon sänky. Ikkuna on pääkadun puolelle. Löysimme lastenhuoneeseen kivat Disney-hahmo verhot paikallisesta sisustusliikkeestä.















Tuomon koulupöytä ja leluhylly.




















Lopuksi kuva WC:stä. Vesikalusteisiin kuuluu pytty kuten Suomessa sekä ylellisyytenä amme (kuuluu täällä vakiovarusteena jokaiseen asuntoon). Pytyn kanssa oli alkuun vähän ongelmia, mutta se saatiin korjattua - kiitos paikallisen putkimiehen. Hyvä on myös muistaa, ettei vessapaperia saa heittää pyttyyn! (putkistot voivat tukkeutua)




















Paikallinen "geysir", josta saamme lämmintä vettä. Suihkussakin on käyty ja ainut ongelma tuppaa olemaan se, että meinaa tulla vähän liiankin kuumaa vettä!

Lyhyesti sanottuna, viihdymme uudessa kodissamme olosuhteisiin nähden hyvin.

Retkellä

Tänään pääsimme (Tuomo ja minä) retkelle joenrantaan. Paikka oli kerrassaan viihtyisä. Seuranamme oli lauma vuohia ja lampaita. Joki sijaitsee vain noin 4km:n päässä kodistamme.


Tänään oli kova tuuli. Välillä arolla tuuli nostatti hiekkapatsaita tai suuria hiekkapilviä. Suomesta lähtiessämme ystäväni antoi meille leijan. Tänään oli hyvä päivä koettaa lennättää sitä. Sain leijan pysymään ilmassa! Joitakin fiksauksia pitää leijaan tehdä, jotta lennättäminen olisi helpompaa... ja fiksumpaa!

Antille nousi viime yönä kuume. Yö meni aika kurjasti ja nyt uni meinaa painaa silmiä. Mieli tekisi käydä läpi menneen viikon kielikoulun asiat. Jospa huomenna jaksaisi!

Kielikoulu on alkanut... hmm... nopeasti ja monipuolisesti. Saimme kosketuksen perinteiseen luupeliin. Sellainen pitää meillekin jostakin hankkia! Siinä heitetään lampaan/vuohen nivelluita ja jos on samoinpäin (tietyillä tavoin olevia luita kutsutaan eri maakunnissa vähän eritavoin, meille opetetiin hevonen, kameli, lammas ja vuohi) niin toisella voi nopata toiseen. Hän, joka saa kerättyä kaikki "eläimet", on voittaja. Mukavaa ajanvietettä!

Suomesta kaipailen mm. pakasterasioita, pakastepusseja, kuivattua ruisleipää (jossa ei kuminaa), leivontakulhoa, purkkaa, käsidesiä (en ole vielä selvittänyt löytyykö sitä täältä), haavanpuhdistusainetta... ihan tavallisia tuotteita. Mausteita onneksi vielä on, mutta niitäkin tulee kaivattua jossain vaiheessa.

Tällä viikolla sain jauhettua kolmen kilon naudanlihan mötikastä jauhelihaa... taisi mennä filepalatkin jauhelihaksi : ) , mutta jostakinhan se kotiruoan teko on aloitettava. Täällä se aloitetaan ostamalla lihamötikkä torilta suoraan ruohosta leikattuna. Lapset ovat olleet mielissään kotiruoasta. Venäläiset tuotteet (ja mongolialaiset) ovat suosiossa. Kyseinen asia johtuu Kiinan maitoskandaalista. Tänne tuodaan paljon tuotteita Kiinasta, joten tarkkana saa olla. Poikien suosikkimaito on venäläinen maito. Siitä kun tekee kaakaota (jota muuten ei täältä saa kunnolla!), niin tulee todella hyvää!

Tässä vielä näkymää olohuoneemme ja keittiömme ikkunasta. Kuvassa näkyvä auto sai samalla tavoin pakatun peräkärryn matkaansa ja lähtivät ilmeisesti huristamaan kohti -ehkä UB:a.

Arkea Mongoliassa

Aamulla kello herättää noin puoli kahdeksalta ja on aika nousta vuoteesta ja käydä aamupalalle. Aamupalalla pöydästä voi löytää jugurttia, vaaleaa leipää, voita, kaakaota tai teetä. Joskus herkkuna voi olla myös muroja. Kymmenen minuuttia vailla yhdeksän porukka lähtee liikkeelle kohti Marian kotikoulua ja pojat jäävät oppimaan uusia juttuja. Aikuisten kielikoulu on naapuritalossa opettajan kotona - ainakin toistaiseksi.

Kielikoulu alkoi tänään. Äänteet ovat vielä hukassa, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde lutviutumaan (toivottavasti!). Opettaja on ainakin alkukokemuksen mukaan pätevä ja kärsivällinen.

Ilma täällä on jo kääntymässä kirpakaksi syksyilmaksi. Muutama päivä sitten oli lämmintä niin, että pystyi olemaan t-paitasillaan ulkona. Ruska on kullannut maiseman hienon väriseksi. Sunnuntaina pääsimme Antin kanssa retkelle joki/purolaaksoon kahden vuoren väliin. Oli upeaa! Kyseinen paikka on aivan lähellä meidän kotia, joten luultavasti sinne tulee tehtyä usempikin visiitti. Antti tykkäsi "venettää" kaarnavenettään pitkin puroa.

Meidän koti on ihan ok. Ehkä tämä ei ole kaikilla länsimaisilla ihanuuksilla varustettu (kuten toimiva suihku, keittiössä usemapi kuin yksi lavuaari ja lämmin vesi, vessassa lavuaari, ehjät ikkkunat, suorat lattiat jne), mutta mukava ja lämpimältä vaikuttava koti tällä hetkellä. Kaikkia huonekaluja emme ole vielä löytäneet. Keittiöön on tilattu puusepältä alakaapit, joten astiat löytyvät tällä hetkellä ihanan tilavilta ikkunalaudoilta. Kotimme sijaitsee keskikerroksessa aivan Tsetserlegin pääkaudun varrella (näkyy kuulemma esim. googlemapissa tms) kaupungintaloa vastapäätä. Tästä on lyhyt matka kaikkialle. Kaupunki itsessään on aika pieni, sanoisinko sopiva!

Paikalliset lapset huutelevat mielellään hellouta ja ovat kovin ihmeissään, kun "osaamme" vastata heidän kielellään takaisin. Myös nuoret tervehtivät englanniksi. Harmittaa, kun ei osaa vielä jutella ihmisten kanssa muuten kuin elekielellä ja niillä muutamalla kiitos-näkemiin-päivää -sanoilla.

Kadulla on mielenkiintoista seurattavaa. Siellä voi nähdä esim. possuja, heppoja, jakkeja, koiria ja lehmiä kulkemassa vapaana. Eräänä yönä heräsin siihen, kun heppa hirnui "korvani juuressa". Katsoin ulos ikkunasta ja näin kolme heppaa klompsivan keskellä tietä. Etunenässä isompi, seuraavana varsa ja takana vähän varsaa suurempi heppa. Kulkukoiria on paljon, mutta tähän asti ne ovat olleet erittäin ystävällisiä otuksia. Kovasti haluaisivat leikkiä ja temmeltää! Tämä kaikki siis kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi!

Ruskan kultaamaa

Tervehdys täältä osaksi ruskan kultaamasta Mongoliasta!

Vihdoin on aika aloittaa blogin kirjoittaminen. Tervetuloa matkallemme tänne vuorten juurelle!