Uuden vuoden aattona

Kävimme Tuomon ja Antin kanssa ihastelemassa paikallisia lumiveistoksia läheisellä aukiolla. Siellä oli muistettu lapsia (ja vähän isompiakin) rakentamalla useita lumiliukumäkiä.














Tässä Tuomo ja Antti istuvat lumesta tehdyillä valtaistuimilla. Ulkona oli jo melko pimeää ja ei olisi helposti uskonut, että juuri tässä valaistuksessa lumiveistokset näkyvät parhaiten, kun kameran salamavalo heijastuu niistä!




















Tässä Antti ja Tuomo ovat "kiivenneet" Eiffel-torniin. Laskettuamme aikamme lumiliukumäistä, lähdimme kotiin lämmittelemään, sillä pakkanen alkoi kiristyä pimeän tultua.

Hyvää uutta vuotta 2010 kaikille!

t. Tamsit

Jouluaattona

Vietimme joulua rauhaisasti omassa kodissamme, vaikka aaton aamuna koimmekin yllätyksen, kun vessamme katosta tiputti vettä! Onneksi vettä ei ehtinyt tulla paljon ja iltapäivällä putkimiehet saivat jo korjattua tiputtavan putken ennen joulurauhan julistamista. Toisen ison yllätyksen olimme kokeneet edellisenä päivänä, kun tapasimme kuin ihmeen kaupalla paikallisen kalastajan ja saimme joulupöytään tuoretta kalaa! Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä emme ole täällä nähneet kalaa myytävänä.



















Kuvassa Antti ja Tuomo odottavat kärsivällisesti pakettien aukaisua, vaikka kovasti täpinöissään olivatkin. Kiitos kaikille meitä muistaneille, joulukorttien ja -pakettien lähettäjille!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

t. Tamsit

Pulkkamäen riemua

Pakkanen helpotti hieman, joten pääsimme ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen Tuomon ja Antin kanssa täällä Uliastaissa. Lunta oli ihan kivasti, sitä oli tullut enemmän kuin edellisessä asuinpaikassamme.














Kokoilta saadut vanhat pulkat pelasivat oikein hyvin (kiitos!) ja saimme mukavat vauhdit vuoren rinteellä ilta-auringon paistaessa.

Antin 7v. synttärit

Juhlimme Antin 7v. synttäreitä kotosalla. Synttärivieraana oli yläkerran Saara-ope. Täytekakkua ei vielä pöydässä ollut, sillä juhlimme Antin synttäreitä uudestaan ensi viikolla isommalla porukalla.














Antti sai monia kivoja lahjoja mm. legoja, autoja, kellon, hyrriä ja pöytälampun.

Ensilumi

Kuulin, että sinne Suomeenkin on tullut jo lunta. Nyt sitä saatiin sitten vähän tännekin. Ensilumi tuli räntänä ja on sulanut päivän mittaan suuremmalti osin pois, mutta vuorilla on yhä lunta.














Yöllä voi olla jopa -20´C pakkasta ja päivälämpötilat ovat nollan tuntumassa. Onneksi sisällä on mukavan lämmintä. Lumi tekee vuoret todella kauniin näköisiksi.

Vuorten ja jokien maa

Mongoliassa on paljon vuoria ja jokia. Ennen Mongoliaan tuloa kuvittelin Mongolian maaperän olevan hyvin karua ja kuivaa - ja sitähän se toki onkin, mutta ilokseni olen saanut huomata että sitä halkovat monet pienet ja vähän isommatkin joet siellä täällä. Vesi on elämän perusedellytys ja sitä se on myös täällä mitä suuremmissa määrin. Täällä on saanut elää todeksi mm. sen mitä "...virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa" tarkoittaa.














10 kilometrin päässä kotoamme aukeaa tällainen maisema. Kaukana taustalla häämöttää lumihuippuinen vuori, joka on yksi Mongolian korkeimmista. Etualalla virtaa joki, jonka erottaa vihreänä kaistaleena kuvassa. Yksi mielenkiintoinen juttu täällä on myös sekin, että täällä puut kasvavat yleensä vuoren pohjoisrinteellä. Suomessahan etelä on se ilmansuunta, jossa puut kasvavat parhaiten. Mutta täällä se on siis pohjoinen, mikä johtunee siitä, että pohjoisrinteellä on kosteinta.

Syksyn väriloistoa

Syksy tuli tänne nopeasti ja niin pääkatumme poppelitkin sen huomasivat. Tänään oli päivällä vain +5'C lämmintä ja yöllä pakkasta. Talvikaan ei siis ole enää kaukana. Tänne tulee kuulemma ensilumi yleensä lokakuun lopussa.














Viikonlopuksi annettiin tietyille alueille lumimyrskyvaroitus, mutta tänne se ei onneksi tullut. Tulevaksi viikoksi on luvattu lämpenevää, joten emmeköhän vielä saa nauttia hienoista syyssäistä!

Uusi kotimme

Tältä näyttää uusi Uliastain kotimme valokuvien muodossa...














Keittiö on aika pieni, mutta kaikki tarpeellinen mahtuu sinne paitsi ruokapöytä, joka sijaitseekin olohuoneessa.














Ruokailemme siis olohuoneessa, jossa kuivatamme myös pyykkiä sekä pidämme yhteyttä ulkomaailmaan internetin avulla.














Makuuhuoneessa meidän kaikkien sängyt ovat vieri vieressä. Vaatehylly mahtuu sinne myös juuri ja juuri.



















Tässä Tuomon ja Antin päivähuone, jossa tehdään mm. koululäksyjä sekä leikitään.



















Kylpyhuone/wc:ssä on ammeen ja pesukoneen lisäksi kuumavesiboileri, joka antaa meille lämmintä vettä. Asuntomme on viileä näin kesäisin helteelläkin. Ensi talvena selviää, kuinka lämmin se on... :)

Naadam - urheilujuhlan tuntua

Naadam on toinen vuoden suurista juhlista ja se on kolmen lajin urheilutapahtuma. Paremmuudesta kilpaillaan seuraavissa lajeissa: paini, hevosratsastus ja jousiammunta.














Tässä painiottelu menossa urheiluareenalla... Paini on Naadamissa miesten laji ja siinä on aika vähän sääntöjä kuulemma. Riittää että kaataa toisen niin, että toisen polvi koskettaa maata ensin. Naisille järjestetään omia painikilpailuja kuulemma.














Tässä ollaan jo hevosratsastuskilpailujen palkintojen jaossa. Ratsastajina toimivat 4-8 vuotiaat lapset! Täällä sanotaankin leikkisästi, että lapset oppivat ensiksi ratsastamaan ja sitten vasta kävelemään :) Ratsastusmatkat pyörivät 20 km molemmin puolin riippuen lasten iästä. Kilpailu tapahtuu arolla. Mekin kävimme katsomassa erästä kilpailua.














Jousiammunnassa yritetään osua 75 metrin päässä sijaitsevan maalialueen tötsiin, jotka sijaitsevat lähellä maanpintaa. Jokaisesta osumasta saa yhden pisteen ja nuolia on yhteensä 40. Ei mikään helppo laji tämäkään! Tähän lajiin osallistuvat niin naiset kuin miehetkin.

Uudessa kaupungissa

Muutimme eilen uuteen kaupunkiin Uliastaihin. Muuttotavaratkin jo saapuivat tänne. Tältä uusi asuintalomme näyttää:














Taloamme ollaan juuri maalaamassa vaaleansiniseksi. Asumme ensimmäisessä rapussa vasemmalta lukien ja ensimmäisessä kerroksessa. Talo sijaitsee miltei pääkadun varrella.














Pääkatu on poppeleiden reunustama. Siitä kaupunki saa nimensäkin, sillä Uliastai tarkoittaa mongoliksi poppelia.














Kaupungin läpi virtaa joki ja se värjää maiseman vihreäksi.














Joesta vähän kauempana ruoho ei näytä enää niin vihreältä. Takana näkyy yksi vuorenhuipuista. Kaupunki sijaitsee vuorten muodostamassa laaksossa.














Asumme tämän vuorenhuipun juurella.














Lasten leikkikenttiä on aika vähän täällä, mutta onneksi aivan kotimme lähellä on kaksikin koripallokenttää sekä urheilutalo.














Lähiasuinalueemme näyttää tältä. Sinertävä talomme on kuvan keskellä, oikealla sijaitsevan kellertävän kaupungin korkeimman kerrostalon vieressä.

Hei me muutetaan (taas)

Meillä on taas muutto edessä.... huomenna on tarkoitus pakata kaikki tavaramme muuttoautoon. Jos kaikki muutot otetaan huomioon, niin tämä taitaa olla kymmenes muutto 10 vuoden sisällä! Osa näistä on tosin väliaikaisia muuttoja, mutta silti. Muuttamista on siis tullut harjoiteltua muutama kerta :)














Mutta vaikka olemmekin muuttaneet niin monta kertaa, niin tämänkertaiseen ongelmaan emme olleet vielä aikaisemmin törmänneet: muuttoauto on niin ISO ettei se saa ajella kaupungin pienillä kaduilla! Kyseessä on kaksiosainen rekka, jonka "peräkärrissä" on täysikokoinen kontti. Erikoiskuljetus siis. Joudumme todennäköisesti ensiksi käyttämään pienempää muuttoautoa, jolla tavarat kuljetetaan kaupungin laitamalla sijaitsevan varsinaisen muuttoauton luo. Ja jotta kaikki ei olisi liian helppoa niin määränpäässä sähköjohdot ovat tiellä, joten nosturilla on vaikeuksia laskea konttia määräpaikkaan. Kaikkea sitä voikin tulla vastaan... :)

Kalareissulla

Pääsimme Tuomon ja Antin kanssa kalastamaan läheiselle joelle, joka sijaitsee 15 km päässä kodistamme. Mukaamme lähti paikallinen ystävämme, joka osoittautui mestarikalastajaksi. Kaloja oli huonosti liikkeellä tähän aikaan vuodesta, mutta silti ystävämme onnistui pyydystymään 3 keskikokoista kalaa. Yhden näistä hän pyydysti atraimella.














Tässä yksi vonkaleista rantakivikolla (kuva on muuten Antin ottama). Tuomo ja Anttikin pääsivät kokeilemaan kalastusta virvelillä. Ystävämme kalasti pelkällä siimalla, jonka päässä oli elävä pieni täkykala ja koukku sekä paino. Oli hienoa seurata hänen työskentelyä ja ihmetellä hänen tarkkaa näköään: hän näki kalat helposti vedessä, vaikka me muut emme nähneet mitään! Auringon paistaessa saimme viettää todella upean päivän yhdessä.

Kadulla voi tulla vastaan... possuperhe!

Suomen kaupungin kaduilla näkee harvemmin possuja, mutta täällä kaikki on mahdollista! Olemme nähneet possuja täällä aikaisemminkin, mutta nyt mukana oli todella pieniä sellaisia...














Tässä äiti-porsas ylittää katua poikastensa kanssa. Yhdellä poikasista tuntuu olevan kova nälkä. Kamelia emme ole tässä kaupungissa kadulla nähneet, mutta jakkihärkiä, hevosia ja lehmiä kylläkin. Kun muutamme uuteen kaupunkiin, niin siellä kuulemma voi nähdä kameleitakin.

Tuomon 9v. synttärijuhlat

Vietimme Tuomon 9v.-synttärijuhlia kuukausi etukäteen, sillä kun muutamme uuteen kaupunkiin kesäkuun alussa, niin emme tunne siellä juuri ketään. Halusimme siis, että täällä meille tutut ihmiset pääsevät osallistumaan Tuomon synttäreille. Vieraita tulikin mukavasti aina Suomesta asti! Eräs suomalaisten matkaseurue oli nimittäin saapunut tänne.














Jaana teki tapansa mukaan herkullisen synttärikakun. Tuomo oli toivonut tällä kertaa jurtta-aiheista kakkua. Se oli päällystetty suklaalla ja karkeilla (vihreät). Tuomo sai mm. lahjaksi omalta opettajaltaan Kiinasta tuodun puisen krokotiilin, jonka häntä liikkuu. Tuomon paras ystävä Tengis pääsi myös synttäreille.

Paimentolaiselämään tutustumassa

Pääsimme vierailemaan erään paimentolaisperheen luona maaseudulla. Heillä on paljon karjaa: lampaita, vuohia, hevosia ja lehmiä. Pääsimme seuraamaan aivan läheltä pieniä karitsoja, kilejä ja vasikoita sekä kuinka mm. kallista kashmir-villaa kerätään vuohista.














Tässä Tuomo pitää pienestä kilistä hyvää huolta. Erityisen hellyttävää oli, kun äiti-lampaat ja -vuohet tulivat illansuussa laitumelta kotiin ja pikkukaritsat ja -kilit päästettiin etsimään omaa äitiä päästen siten maitoaterialle. Voi sitä määkinää kun pikkuiset etsivät äitiään! Poikaset tunnistavat oman äitinsä hajun perusteella.



















Tässä Antti pitää pientä kiliä sylissään. Takana aitauksessa näkyy karitsoita ja kilejä. Tuomo ja Antti pääsivät myös talutusratsastukseen eräällä rauhallisluontoisella hevosella. Sää oli mitä mainioin auringon paistaessa lämpötilan ollessa +25C.

Ulaanbaatarissa

Vierailimme kaksi viikkoa pääkaupungissa Ulaanbaatarissa pääsiäisen aikaan. Alla on kuva tästä 1,2 milj. asukkaan kaupungista, joka levittäytyy laaksoon pitkulaisesti 20 km matkalta useiden vuorien ympäröimänä.














Vierailimme myös Ulaanbaatarin lähistöllä sijaitsevassa luonnonpuistossa (Tereltz). Saimme nauttia lämpimästä ja kesäisestä säästä joen rannalla vuorten ympäröimänä.














Seuraava päivänä satoikin sitten lunta reippaasti :) Mongoliassa voi kuulemma joskus päästä näkemään neljä vuodenaikaa yhden ja saman päivän aikana! Säät voivat vaihtua nopeasti, varsinkin näin keväisin.














Lumi satoi vuorten rinteille, joten pääkaupungissa vältyttiin lumisateelta. Aika meni nopeasti kokouksissa ja hankintoja tehdessä, jonka jälkeen palasimme takaisin maaseudulle...

Saunassa

Saimme kuulla, että paikkakunnan ainut sauna sijaitsee eräässä hotellissa. Siispä sitä oli pakko lähteä katsastamaan, että millainen se on. Edellisestä saunassa käynnistä olikin ehtinyt kulua jo puolisen vuotta! Alla kuva saunan sisältä:



















Yllätykseksemme saunatilat olivat mitä mainioimmat. Sauna on kuulema remontoitu edellisenä syksynä ja se on hyvin suomalaiseen tapaan rakennettu paneeleineen ja pukuhuoneineen. Sauna kävisi hyvin suomalaisesta edustussaunasta, vaikka lämmintä vettä joutuukin tosin käyttämään säästeliäästi suihkussa käydessä. Olivat hankkineet tuliterän kiukaankin äskettäin, joten kyllä meidän nyt kelpaa! Käymme poikien kanssa joka toinen viikko saunassa virkistäytymässä. Miksi vain joka toinen viikko - jotta saunassa käynti tuntuisi juhlalta! :)

Hevosratsastuskilpailussa

Pääsimme tutustumaan, millaisia hevosratsastuskilpailutapahtumat täällä ovat. Ne ovat täällä hyvin suosittuja ja kilpailu käydään arolla. Talvella ratsastetaan pienempi matka eli "vain" 18 km, kesällä on sitten pidempi matka kyseessä. Yksi asia ensi alkuun kuitenkin ihmetytti - miksi isojen hevosten ratsastajina toimivat pienet lapset? Vastaus on kuitenkin järkeenkäypä, hevoset eivät väsy niin helposti kun ratsastaja on kevyt.














Tässä ratsastajat saapuvat maaliin peräkanaa, maalin molemmilla puolilla on sadoittain ihmisiä. Ihmetytti, että kuinka ihmeessä lapset pysyvät hevosten selässä kovassa vauhdissa, kun useimmilla ei näkynyt olevan satuloitakaan! Yksi ratsu tuli maaliin ilman ratsastajaa ja se oli aika surullinen näky kaiken hulinan keskellä. Maaliintulo tapahtui nopeasti ja kilpailu oli nopeasti ohi, tosin kaksi muuta lähtöä oli sinä päivänä vielä jäljellä.

Tsagaan sar -juhlissa

Tsagaan sar on isoin juhla täällä. Mekin teetimme paikalliset puvut, deelit, itsellemme ja osallistuimme juhlimiseen vierailemalla useissa paikallisten kodeissa. Juhlan aikana tarjotaan monenlaista syömistä ja juomista mm. maitoteetä ja bootseja sekä salaattia. Maha oli kovalla koetuksella, sillä samana päivänä saattoi olla useita vierailuja ja joka paikassa piti syödä maha täyteen :)













Tässä olemme koko perhe erään paikallisen kodin (jurtan) edustalla pukeutuneena deeleihin. Asukokonaisuuteen kuuluu deelin lisäksi hattu, vyö ja saappaat. Kerromme enemmän Tsagaan sarista ja sen juhlimisesta tulevassa ystäväkirjeessämme...

Pulkkamäessä

Kävimme laskiaissunnuntaina pulkkamäessä. Menoa ei tuntunut yhtään haittaavan se, että lunta oli vähänlaisesti ja ulkona puhalsi kylmä tuuli. Ihmeen hyvin pulkat kuitenkin kulkivat pakkaslumessa pienten kivien ja kokkareiden yli. Hyviä laskurinteitähän täällä vuorten juurella kyllä riittää.














Antilla ja Tuomolla oli riemu ylimmillään, kun pääsivät laskemaan pulkalla täällä ensimmäistä kertaa! Kiitos vaan Mikalle pulkkien lainasta. Muutamme ensi talveksi uudelle paikkakunnalle ja siellä pitäisi kuuleman mukaan olla enemmän lunta. Ehkä siellä pääsemme useammin pulkkamäkeen...

Esimakua hiekkamyrskystä

Kevät on täällä kuulemma hiekkamyrskyjen aikaa. Hiekkamyrskyt ajoittuvat maalis-toukokuulle kestäen siis kolmisen kuukautta. Vaikka Gobin autiomaa ei olekaan ihan "vieressä", niin koska täällä ei ole paljon lunta, niin maaines (hiekka) on kuivaa ja pölisee helposti. Saimme tästä vähän esimakua äskettäin, kun tuuli nostatti eräänä päivänä hiekkapölyä ilmaan ihan kunnolla...














Tässä näkymä olohuoneemme ikkunasta ennen hiekkamyrskyä. Takana näkyy vuorijono ja kuinka hiekka alkaa nousta pikku hiljaa ilmaan...














Ja tässä samainen näkymä hiekkamyrskyn aikana. Takana oleva vuorijono ja taivas eivät enää erotu, eikä lähitalotkaan enää kunnolla. Jonkin ajan kuluttua tuli taas "selkeää" ja sitten sama toistui useita kertoja. Onneksi tämän jälkeen tänne on satanut lunta ja eikä täällä ole tuullut enää niin kovasti. Kun todelliset hiekkamyrskyt alkavat maaliskuussa, niin voipi olla ettei ulkona tee mieli olla niin paljoa. Hieno hiekkapöly tulee valitettavasti myös ikkunoiden läpi huoneilmaan jonkun verran, vaikka ikkunoiden raot on tilkitty tapettipaperilla.

Luistelemassa

Jätimme luistimet suosiolla Suomeen, ensinnäkin siksi että poikien luistimet olivat käyneet pieniksi ja toiseksi ajattelimme, että täällä ei todennäköisesti pääsisi kuitenkaan luistelemaan jääkenttien vähyyden vuoksi. Nyt niitä luistimia olisi kuitenkin tarvittu! Onneksi täällä asunut suomalainen lapsiperhe oli jättänyt lastensa luistimet tänne - ja voi ihmettä: luistimet sattuivat olemaan juuri Antin ja Tuomon kokoa! Voi sitä riemua, kun pääsimme läheisen joen jäälle luistelemaan!














Tässä Tuomo ja Antti luistimet jalassa joen jäällä. Osa joesta on sulana virtauksen vuoksi, mutta tämän joenuoma oli päässyt jäätymään kovista pakkasista. Onneksi joet eivät ole täällä kuulemma kovin syviä, jos jää sattuisi jostain syystä pettämään. Varovainen pitää toki silti olla. Ulaanbaatarissa pelataan muuten kuulemma vuosittain Mongolian mestaruuskilpailut jääkiekossa! Monet täkäläiset tuntuvat tuntevan Suomen hyvänä jääkiekkomaana.

Pääkaupungissa käymässä

Vierailimme uudenvuoden alkajaisiksi pääkaupungissa Ulaanbaatarissa ("Punainen Sankari") viikon verran. Matka oli sinänsä jo elämys: 500 km matkaan meni aikaa 10 tuntia eli keskinopeuden ollessa 50 km/h. Tämä johtuu siitä, että vain osa matkasta taivalletaan asvalttiteitä pitkin, loput ajetaan arolla muiden ajamissa urissa. Maasturin renkaat ovat kovalla koetuksella näillä teillä ja renkaanvaihto on tuttua puuhaa, niin meilläkin menomatkalla. Välillä pitää väistellä myös aron hevos- ja karjalaumoja, jotka tulevat tielle. Täällä ajellaan kesärenkailla vuoden ympäri, onneksi täällä sataa niin vähän lunta kuivan mannerilmaston vuoksi.














Suoraan sanottuna olin jo ehtinyt unohtaa miltä suurkaupunki näyttää isoine rakennuksineen ja autoruuhkineen. Olimme olleet edellisen kerran pääkaupungissa nelisen kuukautta sitten kun saavuimme maahan. Silloin oli vielä syksy eikä talvisesta kaupunkia peittävästä savusumusta ollut tietoakaan. Savusumu on pahimmillaan tässä 1,2 milj. asukkaan kaupungissa aamuisin ja iltaisin, kun kivihiilivoimaloiden savu jää vuorten ympäröimään pullonkattilaan seisomaan. Vuoret nimittäin estävät tehokkaasti tuulia puhaltamasta savuja pois. Lisäksi valtava autojen paljous tuottaa osan savuista pakokaasuillaan. Olemme iloisia, kun olemme saaneet asua maaseudulla 16 000 asukkaan pikkukaupungissa puhtaammassa ilmanalassa, vaikka kyllä meilläkin iltaisin ja aamuisin lämmityssavuja on jonkin verran. Mutta meillä sentään näkee viereiset kerrostalot! Alla olevassa kuvassa ei näy juurikaan savuja, ilma oli tuona iltapäivänä tuulen vuoksi melko puhdas.














Asuimme vierailumme ajan kuvassa näkyvässä kerrostalossa. Pihalla oli kiva leikkikenttä, jossa Tuomo ja Antti tykkäsivät leikkiä. Ulkona oli vain kirpakka pakkanen -28C, joten ulkona ei tehnyt mieli olla kovin kauaa. Kävimme Jaanan kanssa kielikoulussa aamupäivisin ja sen jälkeen lähdimme koko perheen kanssa keskustaan syömään ja ostoksille. Ulaanbaatarin tavarataloistahan voi ostaa käytännössä mitä tahansa, toisin kuin maaseudulla, josta ei löydy tiettyjä tuotteita mm. kanaa, kaakaota, länsimaisia muroja ja juustoa. Vieralimme Tuomon kanssa myös Eläintieteellisessä museossa katsomassa mm. dinosauruksia. Ai niin, eksyinpä paikalliseen shakkikouluunkin ja pelasin siellä yhden pelin. Viikko meni nopeasti ja niin palasimme takaisin maaseudulle.

Uutenavuotena

Uusi vuosi vaihtui täällä melko rauhallisissa merkeissä. Vietimme uutta vuotta kotonamme perheen kesken herkutellen ja perheleffoja katsellen. Täkäläiset tykkäävät paljon ilotulitteista, mutta hienoinen yllätys oli, että emme nähneet kovin paljon raketteja ennen h-hetkeä (klo 24). Sinnittelimme Tuomon kanssa pisimpään, mutta emme mekään jaksaneet valvoa keskiyöhön asti. Olimme jostain syystä kaikki tosi väsyneitä. Havahduin keskellä yötä kuitenkin rakettien paukkeeseen ja totesin uuden vuoden vaihtuneen. Sitä taitaa olla jo niin vanha, ettei jaksa edes uutena vuotena enää valvoa... :)














Tässä Tuomo ja Antti läheisellä aukiolla jääveistoksen luona uudenvuodenpäivänä.

Hyvää alkanutta tätä vuotta 2009 kaikille!