Joulunviettoa

Joulu tuntui tulevan tänä vuonna tosi nopeasti ja nopeasti se tuntuu menevänkin. Kaupasta löytyi pieni ja kohtuuhintainen muovikuusi, jonka koristelimme koristeilla. Koristeita löytyi kaupasta ihan kiitettävästi, sillä paikalliset koristelevat uutena vuotena vähän samaan tapaan kuin me jouluna. Täällä vasta tajusin, ettei joulunvietto olekaan mikään itsestäänselvyys!



















Kuten kuvasta näkyy, niin joulupaketteja on tullut paljon! On siinä pitänyt kiirettä paikallisessa postitoimistossa näin joulun alla... mekin olemme siellä ahkerasti vierailleet. Kiitos kaikille pakettien ja joulukorttien lähettäjille! Sydäntä lämmittää kun niin monet ovat muistaneet meitä, jopa meille tuntemattomat ihmiset.



















Kaikki meille saapuneet joulukortit on ripustettu narulle ja ovenpieleen. Kortteja on tullut paljon! Seinällä on myös taidokas kangastyö, joka kertoo jouluyön tapahtumista. Vietimme aattoa kotonamme täällä olevien suomalaisten ja kielikouluopettajamme kanssa. Kinkkua ei joulupöydässämme ollut, mutta muita jouluherkkuja kyllä: kanaa, perunoita, lanttu-ja perunalaatikkoa sekä jälkiruoaksi hedelmäsalaattia ja joulupipareita. (Huomenna on tarkoitus syödä joulupuuroa sekametelisopan kera.) Ruoan jälkeen oli lahjojen vuoro ja arvaatte varmaan millainen vilske kävi kun Tuomo ja Antti aukoivat pakettejaan... emmekä me muutkaan jääneet ilman.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Shakkikerhossa

Shakki on täällä suosittu laji ja sitä osaavat pelata todella monet täällä. Sain tässä joku aika sitten mahdollisuuden vierailla täkäläisessä shakkikerhossa ja pelasin siellä kaksi jännittävää ja tiukkaa peliä vastuksen ollessa kova. Shakki on siitä hyvä laji, että sen pelaamiseen ei tarvita kielitaitoa! Riittää kun tietää miten nappulat siirtyvät ja ne puhuvat sitten puolestasi. Peli pelataan hiljaisuuden vallitessa - mitä nyt välillä voi tokaista "schack" tai " mat" :)














Pari viikkoa sitten täällä alkoi kaikille avoin shakkikerho, jossa toimin kerhonpitäjänä (terveisiä vaan Jussille kotoSuomeen!). Alkuun ei ollut varmaa, tulisiko paikalle ketään, mutta ilokseni olen saanut todeta, että kerhossa on käynyt ihan mukavasti väkeä 7-8 henkeä (kaikki laudat ja nappulat käytössä). Opeta siinä sitten shakkia mongoliksi 3 kuukauden kielitaidolla! Helpommin sanottu kuin tehty, onneksi olen saanut vähän apua yhdeltä vanhemmalta kerholaiselta ja lapset ovat nopeita oppimaan. Suurin yllätys on ollut kuitenkin se, että suurin osa kerholaisista on tyttöjä! Suomessa shakki on harvinainen laji ja sen harrastajista suurin osa on miehiä. Toivottavasti kerholaisia näkyy vielä joulutauon jälkeenkin...

Itsenäisyyspäivän viettoa

Tältä se siis tuntuu - viettää itsenäisyyspäivää ulkosuomalaisena! Suomi ja suomalaisuus ovat tärkeä osa omaa identiteettiä, mikä tuntuu vain korostuvan täällä vieraalla maalla kaukana. Täällähän kokee olevansa täysin muukalainen - on kiva ajatella että maailmassa on edes yksi paikka, jota voi kutsua isänmaaksi ja jonne voi kuvitella joskus palaavansa.




















Tässä on piirustus, jonka Jaana piirsi ja Tuomo väritti itsenäisyyspäiväksi. Kuva esittää sinistä hirsitaloamme kotipuolessa (lipputankoa meillä ei vielä ole). Pihalla näkyy monenmoisia suomalaisia eläimiä.















Vietimme itsenäisyyspäivän juhlaa yhdessä täällä olevien muiden suomalaisten kanssa. Lauloimme yhdessä Maamme -laulun ja söimme perussuomalaista ruokaa: lihapullia ja perunamuussia, rosollin ja sillin kera. Tulitikkuja piti ensin käydä lainaamassa naapurista, ennen kuin saimme itsenäisyyspäivän kynttilät syttymään. Jälkiruoaksi Jaana oli valmistanut kuvassa näkyvät herkulliset leivokset. Kuuntelimme suomalaista klassista musiikkia ja loppuillasta laulettiin monia lauluja poikien mennessä jo nukkumaan.

Kielen kangertelua

Yllä kuva kotikaupunkimme keskustasta. Keskellä voitte ehkä nähdä punakattoisen talon - se on meidän kotitalomme. Haaveenani on kiivetä taustalla olevalle vuorelle! Poikien opettaja on lupautunut lähtemään vuorenvalloitukselle kanssani...mutta täytynee odotella vähän lämpimämpiä ja tuulettomampia päiviä :).

Ajattelin kertoilla vähän tästä mongolian kielestä jotakin. En vielä paljoakaan tiedä, mutta jotakin. (pahoittelen jo tässä vaiheessa keikkea kielenhuoltoa tarvitsevia lauseitani, niitä riittänee!) Nyt on kieliopintoja reilu 2kk takana ja sanavarasto alkaa pikku hiljaa karttumaan. Aluksi kaikki sanat ja kielioppi kuulostivat samalta, mutta nyt vihdoinkin alkaa tajuamaan joitakin eroavaisuuksia. Eilen kirjoitin sellaisen lauseen, jossa oli kahdessa sanassa lähes kaikki vaikeimmat kirjaimet. Nauroimmekin opettajamme kanssa, että jos sen lauseen opimme ääntämän oikein, niin hyvää tulee! No mutta kielestä jotakin.

Kirjaimet ovat kuten venäjässä. Koulussa opetetaan myös vanhemmille oppilaille vanhempaa kirjoitusta, jota minä hinkuaisin oppia! Se onkin jo sitten huomattavasti haastavampaa, ainakin näin ummikkona ajateltuna. Vanha kirjoitustyyli kuitenkin vaikuttaa joidenkin sanojen lausumiseen. Esimerkiksi joskus on kirjoittu a, mutta lausutaan i (ja ehkä toisinpäinkin?), lausuminen johtuu vanhan kirjoitustyylin kirjoitustavasta, jossa kirjain on kirjoitettuna äännetyllä tavalla. Mongoliassa ensimmäinen vokaali lausutaan vahvana, mutta yleisesti muut vokaalit lausutaan pehmeästi tai lähes olemattomasti. Sijamuotoja löytyy kuten suomessakin ja erilaisia päätteitä laitetaan sanojen perään. Suomen ja mongolian samankaltaisuudet päätteiden kanssa on ollut helpottavaa opiskelussa... kunpa vielä oppisi muistamaan ne!

Sanajärjestys on erilainen kuin suomessa. Yleisesti se on tämä: Subj. + aika + obj. + verbi. Esimerkiksi Minä eilen boozeja söin. Kun mennään pidempiin lauseisiin, niin toki tulee kaikenlaisia juttuja mukaan ja joskus jotkut vaihtavat paikkaa jne... mutta tuo yksinkertaisuudessaan. Kysymyslauseita voi muodostaa ainakin kahdella tavalla. On kysymyssana+lauseen loppuun BE?/VE? sekä ilman kysymyssanaa olevat kysymyslauseet, johon laitetaan loppuun OO?/UU?/JOO?/JUU?. Jälkimmäinen muistuttanee suomen -ko?/-kö? päätteisiä kysymyslauseita.

Tässä lyhyt katsaus kieleen. Ääntämisestä ehkä toiste, kun itse olen vähän paremmin päässyt jyvälle asiasta :)



Kuvassa kaksi jakki jäällä, juomapaikalla. Seurasimme niiden toimia ja ihmettelimme kuinka ne osasivat nojautua toisiinsa liukkaalla kävellessään!

Pakkanen kolkuttelee kovaa kyytiä lähelle kahtakymmentä ja luvassa joidenkin ennusteiden mukaan vielä kylmempää. Voisikohan sanoa, että syksy on kääntänyt selkänsä ja talvi alkanut? Ainakin pakkaspäiviä on ollut ja tulee ilmeisesti olemaan. Lunta täällä ei ole kuin hitusia siellä täällä.