Pääkaupungissa käymässä

Vierailimme uudenvuoden alkajaisiksi pääkaupungissa Ulaanbaatarissa ("Punainen Sankari") viikon verran. Matka oli sinänsä jo elämys: 500 km matkaan meni aikaa 10 tuntia eli keskinopeuden ollessa 50 km/h. Tämä johtuu siitä, että vain osa matkasta taivalletaan asvalttiteitä pitkin, loput ajetaan arolla muiden ajamissa urissa. Maasturin renkaat ovat kovalla koetuksella näillä teillä ja renkaanvaihto on tuttua puuhaa, niin meilläkin menomatkalla. Välillä pitää väistellä myös aron hevos- ja karjalaumoja, jotka tulevat tielle. Täällä ajellaan kesärenkailla vuoden ympäri, onneksi täällä sataa niin vähän lunta kuivan mannerilmaston vuoksi.














Suoraan sanottuna olin jo ehtinyt unohtaa miltä suurkaupunki näyttää isoine rakennuksineen ja autoruuhkineen. Olimme olleet edellisen kerran pääkaupungissa nelisen kuukautta sitten kun saavuimme maahan. Silloin oli vielä syksy eikä talvisesta kaupunkia peittävästä savusumusta ollut tietoakaan. Savusumu on pahimmillaan tässä 1,2 milj. asukkaan kaupungissa aamuisin ja iltaisin, kun kivihiilivoimaloiden savu jää vuorten ympäröimään pullonkattilaan seisomaan. Vuoret nimittäin estävät tehokkaasti tuulia puhaltamasta savuja pois. Lisäksi valtava autojen paljous tuottaa osan savuista pakokaasuillaan. Olemme iloisia, kun olemme saaneet asua maaseudulla 16 000 asukkaan pikkukaupungissa puhtaammassa ilmanalassa, vaikka kyllä meilläkin iltaisin ja aamuisin lämmityssavuja on jonkin verran. Mutta meillä sentään näkee viereiset kerrostalot! Alla olevassa kuvassa ei näy juurikaan savuja, ilma oli tuona iltapäivänä tuulen vuoksi melko puhdas.














Asuimme vierailumme ajan kuvassa näkyvässä kerrostalossa. Pihalla oli kiva leikkikenttä, jossa Tuomo ja Antti tykkäsivät leikkiä. Ulkona oli vain kirpakka pakkanen -28C, joten ulkona ei tehnyt mieli olla kovin kauaa. Kävimme Jaanan kanssa kielikoulussa aamupäivisin ja sen jälkeen lähdimme koko perheen kanssa keskustaan syömään ja ostoksille. Ulaanbaatarin tavarataloistahan voi ostaa käytännössä mitä tahansa, toisin kuin maaseudulla, josta ei löydy tiettyjä tuotteita mm. kanaa, kaakaota, länsimaisia muroja ja juustoa. Vieralimme Tuomon kanssa myös Eläintieteellisessä museossa katsomassa mm. dinosauruksia. Ai niin, eksyinpä paikalliseen shakkikouluunkin ja pelasin siellä yhden pelin. Viikko meni nopeasti ja niin palasimme takaisin maaseudulle.